Sovitteluelimet

Sovitteluelimet ovat keinoja, joiden avulla erimielisyydet pyritään ratkaisemaan ilman, tai ohella, oikeudenkäyntiä. Ne kattavat neuvottelun, sovittelun (mediation), sekä välimiesmenettelyn (arbitration) sekä muita ADR-mekanismeja kuten restoraatiivisen oikeudenmukaisuuden käytäntöjä. Näissä prosesseissa korostuvat osapuolten vapaaehtoisuus, luottamuksellisuus ja ratkaisujen räätälöitävyys sekä pitkän aikavälin suhteiden säilyttäminen.

Prosessi ja toimijat: Riidan ilmettyä osapuolet voivat sopia sovittelusta. Valittu sovittelija tai välittäjä auttaa keskustelussa, auttaa määrittelemään kiistan kohdat ja etsimään yhteisiä ratkaisuja. Yhteiset istunnot sekä mahdolliset erilliset caucus-istunnot voivat johtaa sovintosopimukseen. Sovittelu on yleensä ei-sitova, ellei osapuolet kirjata lopputulosta sitovaksi. Välimiesmenettely tuottaa puolestaan sitovan ratkaisun, jonka voi panna täytäntöön oikeudessa.

Edut ja rajoitukset: Sovitteluelinten etuja ovat nopeus, kustannussäästöt, joustavuus ja siihen liittyvä kyky säilyttää osapuolten välisiä suhteita. Rajoitteina ovat osapuolien vapaaehtoisuus ja luottamuksellisuus sekä se, ettei sovittelu aina tuota ratkaisua; ja jos sitovaa päätöstä tarvitaan, siirrytään välimiehiin tai oikeuskeinoihin.

Käyttökohteet: ADR-menettelyt ovat yleisiä kuluttaja- ja työriidoissa, perheasioissa sekä hallinnollisissa ja yhteiskunnallisissa konflikteissa. Suomessa sovittelua edistetään sekä julkisten että yksityisten toimijoiden kautta, ja ADR-lainsäädäntö sekä ohjeistukset tukevat näitä menettelyjä.