Sotatilanteiden

Sotatilanteiden käsite viittaa tiloihin, joissa väkivallan käyttö ja sotilaallinen toiminta ovat järjestäytyneenä osana konfliktia, kriisiä tai suurta turvallisuuspainetta. Näitä tiloja voivat muodostaa valtiot, aseistetut ryhmät sekä muut toimijat. Sotatilanteet voivat koostua sekä perinteisistä taisteluista että monimutkaisista operaatioista, joissa vaikuttavat esimerkiksi logistiikka, poliittinen päätöksenteko, tiedustelu ja siviilien suojelu. Ne voivat olla väliaikaisia tai pitkäkestoisia ja niiden laajuus vaihtelee paikallisesta alueelliseen tai maailmanlaajuiseen, kuten kokonaisuuksia, joissa useat toimijat ja sidosryhmät ovat mukana.

Luokittelu ja ominaispiirteet. Sotatilanteita tarkastellaan usein kolmella tasolla: taktinen, operatiivinen ja strateginen. Taktinen taso kattaa yksittäiset taistelut ja sotilasoperaatiot lyhyellä aikavälillä. Operatiivinen taso tarkoittaa suurempien joukkojen liikkeiden ja toimeenpanon suunnittelua laajemmassa ajanjaksossa. Strateginen taso liittyy poliittisiin tavoitteisiin, päätöksentekoon sekä valtioiden ja liittolaisten strategisiin suhteisiin. Laajuuden mukaan tilat voivat olla paikallisia, alueellisia tai maailmanlaajuisia. Konfliktityypeissä erottuvat interstate-, sisällissota sekä hybridi- ja epäsymmetriset konfliktit.

Analyysi, hallinta ja oikeudellinen kehys. Sotatilanteiden analyysi käsittää johdon ja valvonnan (C2), tiedustelun, logistiikan sekä kyber- ja informaatiotoiminnan keskeisen roolin. Riskien, kustannusten ja humanitaaristen vaikutusten arviointi on osa päätöksentekoa. Kansainvälinen oikeus, mukaan lukien geneeriset säännökset ja jus in bello, rajoittaa toimintaa ja suojaa siviilejä sekä vieraannuttajia vastaan.

Käytännön merkitys. Sotatilanteiden huomioon ottaminen on osa puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa, kriisinhallintaa sekä siviilien suojaa koskevissa toimenpiteissä. Ne ohjaavat varautumista, koulutusta, varustelua ja kansainvälistä yhteistyötä.