Sosiaalietuutta

Sosiaalietuutta eli sosiaaliturvan etuutta tarkoitetaan julkisen sektorin myöntämää tulo- tai palveluetua, jolla turvataan yksilön ja perheen toimeentulo, terveys, asuminen sekä yleinen hyvinvointi. Suomessa sosiaalietuudet ovat osa laajaa sosiaaliturvajärjestelmää, jota koordinoivat valtio, Kela ja kunnat. Etuudet voivat perustua lainsäädäntöön tai sosiaalivakuutukseen, ja niiden tarkoituksena on tasata tuloja sekä tarjota turvaa erilaisissa elämäntilanteissa, kuten sairauden, työttömyyden, iän tai perhetilanteen vuoksi.

Sosiaalietuudet jaetaan yleisesti sosiaalivakuutusetuuksiin sekä tarveharkinta- ja tukimuotoihin. Esimerkkejä ovat sairaus- ja kuntoutusetuudet sekä työttömyysturva; vanhuuden- ja työkyvyttömyyseläkkeet sekä vanhempainpäivärahat kuuluvat myös tälle ryhmälle. Perhe- ja lapsiperheiden tuki sisältää lapsilisän sekä mahdolliset etuudet vanhemmuuteen liittyen. Asumisen tuki, kuten asumistuki, helpottaa asumiskustannuksia. Toimeentulotuki kuuluu tarveharkintaan liittyvään turvaan ja käytettävissä olevaa toimeentulotukea, joka on viimekätinen keino perustoimeentulon turvaamiseen.

Kelan hallinnoimat etuudet ovat suurin osa Suomen sosiaaliturvasta; osa etuuksista hoidetaan kunnissa tai eläketurvakeskuksessa. Hakemukset ja päätökset tehdään Kelassa, ja oikeus etuuksiin määräytyy asumisen, tulotason, työ- tai työttömyystilanteen sekä perheen koon mukaan. Suurin osa etuuksista maksetaan kuukausittain erissä.

Sosiaalietuuksien tarkoituksena on vähentää köyhyyttä, tasata tuloja ja tukea ihmisiä kriittisissä elämäntilanteissa. Ne ovat olennainen osa Suomen ja muun pohjoismaisen hyvinvointivaltion toimintaa sekä rahoitetaan verotuksen ja sosiaalivakuutusmaksujen kautta. Jokaista etuutta säädellään erikseen lainsäädännössä, ja muutokset heijastuvat sekä yksilöiden että talouden vakauteen.