Solunsalpaajia

Solunsalpaajat ovat kemoterapeuttisia lääkkeitä, joita käytetään syövän hoidossa estämään solujen jakautuminen ja siten kasvun edistymistä. Ne vaikuttavat ensisijaisesti nopeasti jakautuviin soluihin, kuten syöpäsoluihin, mutta voivat vahingoittaa myös normaalien solujen jakautumista, mikä näkyy hoitoihin liittyvinä haittavaikutuksina.

Solunsalpaajat jaotellaan usein mekanismin mukaan. Alkylaattorit (esim. syklofosfamidi, ifosfamidi) ristiinlinkittävät DNA:ta ja estävät sen toiminnan. Antimetaboliitit (metotreksaatti ja vastaavat) häiritsevät DNA- tai RNA-synteesiä. Topoisomeraasin estäjät (irinotekaani, topotekaani) vaikuttavat DNA:n kiertoon ja replikaatioon. Mikrotubulusdynamiikkaa häiritsevät aineet (vinkalkaloidit kuten vincristiini sekä paklitakseeli) estävät solunjakautumisen. Platinamuodot (cisplatin, karboplatiini) aiheuttavat DNA-vaurioita crosslinkingin kautta. Monet solunsalpaajat voivat toimia sekä syövän torjunnassa että haittavaikutusten aiheuttajina, joten hoito räätälöidään yksilöllisesti.

Käyttö ja suunnittelu riippuvat syövän tyypistä, vaiheesta sekä potilaan yleiskunnosta. Hoitoja annetaan usein useana kiertona ja ne voivat koostua yksittäisistä tai yhdistelmähoidoista. Hoitosuunnitelmaa laativat onkologian ammattilaiset, ja se mukautuu potilaan tarpeisiin sekä hoitovasteeseen.

Haittavaikutukset liittyvät solujen jakautumisen estoon. Yleisimmät ovat luuytimen toiminnan heikkeneminen, mikä voi johtaa anemiaan, infektioihin ja verihiutaleiden vähenemiseen. Pahoinvointi, oksentelu, ruokahaluttomuus sekä hiustenlähtö ovat yleisiä, ja joillakin potilailla voi esiintyä munuais- tai maksaan sekä hermostoon kohdistuvia toksisuuksia. Potilaita seurataan säännöllisesti verenkuvan, munuais- ja maksa-arvojen sekä muiden tutkimusten avulla.