solunjakautumisen

Solunjakautuminen on solun jakautumisen prosessi, jolla solu lisääntyy ja perii geneettisen aineistonsa. Se on keskeinen osa kasvua, kudosten uusimista sekä lisääntymistä monissa eliöissä. Eukaryooteilla solunjakautuminen jaetaan yleisesti mitoosiin ja meioosiin; prokaryooteilla tapahtuma tunnetaan usein binäärisenä fissiönä.

Mitoosi tuottaa kaksi geneettisesti identtistä tytärsolua, joilla on sama kromosomiluku kuin emosolulla (2n). Meioosi koostuu kahdesta peräkkäisestä jaosta (meioosi I ja II) ja johtaa neljään haploidiin, geneettisesti erilaiseen soluun. Meioosi mahdollistaa sukusolujen muodostumisen ja lajimme geneettisen vaihtelun lisäämisen.

Ennen jakautumista solu valmistelee itseään interfaasissa: G1-, S- ja G2-vaiheet, joiden aikana DNA replikoituu.

Mitoosin vaiheet ovat prophase, prometaphase, metaphase, anaphase ja telophase, joiden jälkeen sytokineesi jakaa solun kahdeksi.

Meioosissa I-vaiheessa homologiset kromosomit pariutuvat ja risteytyvät (crossing-over), minkä seurauksena geneettinen vaihtelu lisääntyy ja kromosomien määrän muutos alkaa tapahtua. Toinen jako (meioosi II) vastaa pääasiassa mitosta.

Solunjakautumista säätelevät solusyklin kontrollimekanismit sekä proteiinit, kuten sykliinit ja CDK:t. Virheet voivat johtaa mutaatioihin, kehityshäiriöihin tai syöpään.

Kasveilla ja eläimillä sytokineesi voi toteutua hieman eri tavoin, mutta lopullinen tulos on kaksi erillistä tytärsolua.