Soluelintä

Soluelintä on suomalainen termi, jolla viitataan solun sisäiseen elimelliseen rakenteeseen, eli organelliin. Suomessa yleisin ja virallisin sana sille on soluelin, mutta soluelintä esiintyy erityisesti oppikirjoissa ja vähemmän muodollisessa tieteellisessä tekstissä viittaamassa soluelimeen kokonaisuutena tai koulutuksellisessa yhteydessä.

Soluelinten päätehtävät vaihtelevat, mutta ne jakavat usein seuraavanlaisia tehtäväkokonaisuuksia: energiantuotto, aineiden muokkaus ja varastointi, geeninilmaisu sekä proteiinien syntetisoiminen, ja jonkin verran tukea solun sisäisen ainevaihdon järjestämisessä. Esimerkkejä soluelimistä ovat tuma, mitokondrio, kloroplasti, lysosomi, ribosomi, endoplasmakalvosto, Golgi-laite, vakuoli sekä peroksisomi. Nämä rakenteet ovat tavallisesti kalvoilla eristettyjä ja niillä on omia tehtäviään sekä joskus omaa perimää tai erilaistuneita koostumuksia.

Etymologisesti soluelintä ei ole niin vakiintunut kuin soluelin. Monissa nykyaikaisissa tieteellisissä julkaisuissa käytetään ensisijaisesti sanaa soluelin, kun taas soluelintä voi esiintyä lähinnä koulukontekstissa tai vanhemmissa teksteissä yleistermityksenä. Käytön valinta vaihtelee opetuksen tason ja kirjoituksen tyylin mukaan.

Soluelinten tutkimus on perusta solubiologiassa ja biokemiassa, sillä niiden rakenteen ja toiminnan ymmärtäminen selkeyttää koko solun toimintojen hahmottamista.