Sokerimolekyylit

Sokerimolekyylit ovat hiilihydraatteja, joiden perusrakenne koostuu hiili-, vety- ja hapen atomeista. Yleisessä muodossa ne voivat edustaa (CH2O)n. Sokerit jaetaan monosakkarideihin, disakkardireihin, oligosakkarideihin ja polysakkarideihin riippuen niiden rakennusketjun pituudesta.

Monosakkaridit ovat yksinkertaisia sokerimolekyylejä; tärkeimmät esimerkit ovat glukoosi, fruktoosi ja galaktoosi. Ne voivat esiintyä rengas- tai ketomuodossa, ja luonnossa yleisin on D-ryhmän isomeri. Monosakkaridit voivat sitoutua toisiinsa glykosidisen sidoksen kautta.

Disakkaridit muodostuvat kahdesta monosakkaridiyksiköstä. Esimerkkejä ovat sakkaroosi (glukoosi + fruktoosi), maltoosi (glukoosi + glukoosi) ja laktoosi (glukoosi + galaktoosi). Sidoksen tyypin voi olla alfa- tai beta-tyyppinen.

Oligosakkaridit sisältävät yleensä 3–10 monosakkaridiyksikköä, kun taas polysakkaridit ovat pitkiä polymeerisiä ketjuja. Esimerkkejä polysakkariideista ovat tärkkelys ja glykogeeni energiavarastoina sekä selluloosa kasvien rakennetta antavana hiilihydraattina.

Sokerimolekyylien biologinen merkitys on monimuotoinen. Ne toimivat nopeasti käytettävänä energiana soluille sekä rakennus- ja signaalimolekyylien lähteinä. Glukoosi on elimistön ensisijainen energianlähde, ja se säätelee veren glukoositasoja. Sokerien laatu ja määrä vaikuttavat ravitsemukseen ja metaboliaan.

---