Skannauksista

Skannauksista on yleistermi kuvailemaan prosesseja, joilla fyysistä tai analogista informaatiota muunnetaan digitaalisiksi skannaamalla. Skannauksia käytetään monilla aloilla, kuten lääketieteessä, kulttuuriperinnön tallennuksessa, teollisuudessa sekä arkistoinnissa.

Lääketieteessä skannaus tarkoittaa kuvantamista: röntgen-, tietokonetomografia- (CT), magneettiresonanssi- (MRI) sekä ultraääniskannaukset ovat yleisiä. Asiakirjojen digitaalisessa skannauksessa kohteena ovat paperidokumentit, joita skannataan ja joiden tekstin voi tunnistaa OCR:n avulla. Kolmiulotteinen skannaus käyttää esimerkiksi laseria tai strukturoituja valoelementtejä, jolloin syntyy digitaalinen 3D-malli pintojen geometriasta. Kulttuuriperinnön ja arkkitehtuurin skannauksilla voidaan luoda tarkkoja malleja historiallisista kohteista ja tiloista; teollisuudessa skannauksia hyödynnetään laadunvalvonnassa sekä osien mittauksessa.

Skannauksen tulokset tallennetaan tarkoituksen mukaan erilaisiin formaatteihin: lääketieteessä yleinen on DICOM, digitaalisissa dokumenteissa TIFF tai PDF, ja kolmiulotteisissa malleissa STL, OBJ tai PLY. Prosessi sisältää usein jälkikäsittelyä, kuten kuvien rekontekstuaatiota tai tekstin tunnistusta.

Hyödyt ja rajoitukset muodostavat skannauksen arvoja. Edut ovat nopeus, suuri tallennuskapasiteetti, helpompi jakaminen ja säilyvyys sekä välineiden välitön käytettävyys ilman fyysistä kontaktia. Rajoituksia ovat mittausvirheet, laitteiston tarkkuus, skannauksen olosuhteet sekä kustannukset. Lisäksi skannauksen sisältämä tieto voi olla arkaluonteista, joten yksityisyyden suoja ja tietoturva ovat tärkeitä seikkoja.

Yhteiskunnallinen merkitys koostuu dokumentoinnista, tiedon säilyttämisestä, lääketieteen ja teollisuuden tukemisesta sekä kulttuuriperinnön säilyttämisestä tuleville sukupolville. Skannauksista on kehittynyt monipuolinen ja jatkuvasti laajeneva teknologia-alue.