Sisävesialue

Sisävesialue on termi, jota käytetään kuvaamaan vesistöjä, jotka sijaitsevat Suomen maantieteellisellä sisäosalla eivätkä kuulu merialueeseen. Siihen kuuluvat järvet, joet, kanavat sekä muut sisävedet, sekä teko- ja patojen muodostamat vesistöt. Käytännön yhteydessä sisävesialue määrittelee alueet, joilla sovelletaan sisävesille ominaisia säädöksiä, hallintoa ja käyttöperiaatteita.

Hallinto ja sääntely sisävesialueilla eroavat osin merialueista. Toimintaa säätelevät vesilainsäädäntö sekä ympäristö- ja turvallisuusnormit. Useat viranomaiset vastaavat vesistöjen hoitamisesta, veden laadusta, vesivarojen kestävästä käytöstä sekä pelastus- ja turvallisuusasioista. Paikalliset ja alueelliset viranomaiset sekä vesistöjen omistajat ja käyttäjät tekevät yhteistyötä vesienhoidossa, virkistys- ja taloudellisen käytön sekä suojelun toteuttamiseksi.

Ekologia ja talousnäkökohdat korostuvat sisävesialueilla. Vesistöt tarjoavat elinympäristön monimuotoisille lajeille, toimivat resurssina juomaveden, kalastuksen ja vesiliikenteen kannalta sekä tarjoavat virkistysmahdollisuuksia. Samalla ne ovat herkkää aluetta, johon vaikuttavat rehevöityminen, haitta-aineet, maatalouden sekä kaupunkirakenteen paineet. Toimet kohdistuvat veden laadun parantamiseen, rehevöitymisen hallintaan sekä kestävään käyttökulttuuriin.

Esimerkkejä sisävesialueista Suomessa ovat suurten järvien kuten Saimaa ja Päijänne sekä suurten jokien vesistöalueet. Kansainväliset viitekehykset, kuten UNCLOS, eroavat käytännössä kunkin valtion lainsäädännöstä; sisävesialueiden hallinnointi perustuu kuitenkin kyseisen maan omiin säädöksiin ja hallintavälineisiin.

Katso myös: sisävesien vesistöt, vesiliikenne, vesistöjen hoito.