Sisäilmistandardit

Sisäilmistandardit ovat ohjeita ja vaatimuksia, jotka määrittelevät suunnittelun, rakentamisen, kunnossapidon ja mittaamisen perusteet sisäilman laadun varmistamiseksi rakennuksissa. Niiden tavoitteena on suojata terveydellistä hyvinvointia, lisätä käyttömukavuutta ja parantaa työ- sekä asuinympäristön tuottavuutta.

Ne kattavat sekä fyysiset ja kemialliset tekijät että ilmankulun ja kosteudenhallinnan. Keskeisiä mittauskohteita ovat hiukkaspitoisuudet ja ilman epäpuhtaudet (esim. CO2, VOC-yhdisteet, PM, formaldehydi), radon sekä lämpötila- ja suhteellinen kosteus. Lisäksi huomioidaan ilmanvaihdon tehon, ilmanvaihdon tulo- ja poistoilman laadun sekä kosteuden hallinnan vaatimukset ja homevaurion riskit sekä rakenteelliset vaikutukset. Standardit ohjaavat myös mittausmenetelmiä, rakennusmateriaalien valintaa sekä rakennusosien ja ilmanvaihtojärjestelmien suunnittelua, toteutusta ja huoltoa.

Rakenteeltaan sisäilmistandardit muodostuvat kansainvälisistä ja kansallisista viitekehyksistä. Kansainvälisesti mainittuja ovat ISO- ja EN-standardeihin pohjautuvat ohjeistukset sisäilman laadun mittaamisesta, ilmanvaihdon suunnittelusta sekä energiatehokkaasta rakennusten ylläpidosta. Suomessa standardointi tapahtuu SFS:n kansallisten standardien kautta, ja sitä täydentävät rakentamisen, energiatehokkuuden sekä terveydenhuollon ja työterveyden toimivaltuudet. Erityisesti radon sekä terveydensuojeluun liittyvät ohjeet ovat tärkeässä roolissa.

Käytännössä sisäilmistandardit ohjaavat uusien rakennusten suunnittelua, vanhojen korjaamista, ilmanvaihdon mitoitusta, rakennusmateriaaleja sekä ilmavuotojen hallintaa. Ne auttavat riskien tunnistamisessa, seurannassa ja ehkäisyssä sekä tukevat terveellisempien ja kestävien sisätilojen luomista.