Sisukäsitys

Sisukäsitys on suomenkielinen käsite, jota käytetään psychologyssä ja kasvatustieteissä kuvaamaan yksilön sisäistä käsitystä itsestään. Se sisältää henkilön identiteetin, arvot, tavoitteet ja motivaation sekä sen, miten ihminen ymmärtää oman paikkansa elämän kokonaisuudessa. Sisukäsitys korostaa sisäisiä tekijöitä ja merkityksiä, jotka ohjaavat toimintaa ja päätöksiä eri tilanteissa.

Suhde muihin käsitteisiin. Sisukäsitys liittyy läheisesti minäkäsitykseen (self-concept), mutta siinä painottuvat enemmän sisäiset, eksistentiaaliset ja arvoihin sekä tarkoitukseen liittyvät ulottuvuudet. Käytännössä sisukäsitys voi koostua sekä ydinsisällöistä että elämänarvoihin asettujista tavoitteista, ja se voi muuttua kunkin elämänvaiheen myötä.

Käyttö ja tutkimus. Sisukäsitystä tarkastellaan usein laadullisin menetelmin, kuten narratiivisilla haastatteluilla, elämänkertatutkimuksilla ja diskurssianalyyseillä. Se on keskeinen käsite kasvatuksessa ja nuorten identiteetin kehityksen sekä hyvinvoinnin tukemisen yhteydessä. Esimerkkeinä voidaan mainita oppilaan itsetuntemuksen vahvistaminen, itsetunnon ja tavoitteiden huomioiminen opetuksessa sekä ura- ja elämäntaitojen pohdinta.

Kritiikki ja rajoitteet. Sisukäsityksen mittaaminen ja operationalisointi ovat haasteellisia, koska käsitys on subjektiivinen ja elämänkulun mukana kehittyvä. Kulttuuriset ja kontekstuaaliset tekijät vaikuttavat siihen, miten sisukäsitys rakentuu ja tulkitaan. Silti se tarjoaa hyödyllisen kehyksen yksilön sisäisen merkityssisällön ymmärtämiseen ja tukemiseen.