Sijamuodoista

Sijamuodoista, or sijamuotojen järjestelmä, on suomen kielessä kieliopin järjestelmä, jolla substantiivit, pronominit ja adjektiivit saavat tehtävänsä lauseessa ilmaisemalla niiden suhteen toisiinsa. Suomen sijamuodot muuttavat sanan loppujaan ja näin ne kuvaavat esimerkiksi subjectin, objektin, paikan, liikuttamisen sekä omistussuhteita tai tilaa. Yleinen tapausluettelo modernissa suomessa koostuu kahdestatoista sijamuodosta, vaikka joitakin luokitteluja voidaan esittää hieman eri tavoin.

Nämä kaksitoista tapauksia ovat: nominatiivinen – perusmuoto, subjekti tai sanan perusmuoto; genetiivi – omistussuhde tai osanilmaisu; partitiivi – epätäydellinen määrä tai epämääräinen objekti; inessiivi – sisällä olemisen paikka; elatiivi – ulos tai ulkopuolelta; illatiivi – sisään; adessiivi – päällä tai päällä olemisen paikka; allatiivi – päälle tai kohti; ablatiivi – pois päältä; essiivi – asema tai rooli tässä tilassa; translatiivi – muuttuminen johonkin tilaan; abessiivi – ilman jotakin. Usein mainitut lisäksi huomioivat, että suomessa ei ole erillistä akkusatiivia; objektin merkintä määräytyy pääasiassa partitiivin tai genetiivin mukaan verbsin ja aspektin mukaan.

Esimerkki with sana talo: nominatiivi talo, genetiivi talon, partitiivi taloa, inessiivi talossa, elatiivi talosta, illatiivi taloon, adessiivi talolla, allatiivi talolle, ablatiivi talolta, essiivi talona, translatiivi taloksi, abessiivi talotta. Tämä havainnollistaa, kuinka yksi sana voi saada useita eri lopputuksia ilmaisemaan erilaisia kieliopillisia suhteita.