Sijaintimääritysmenetelmien

Sijaintimääritysmenetelmät viittaavat eri tekniikoihin ja prosesseihin, joita käytetään kappaleen, henkilön tai laitteen maantieteellisen sijainnin tunnistamiseen. Näitä menetelmiä hyödynnetään monilla aloilla, kuten navigoinnissa, logistiikassa, turvallisuudessa ja karttapalveluissa. Yleisimpiä menetelmiä ovat satelliittipohjaiset järjestelmät, kuten GPS (Global Positioning System), jotka perustuvat useiden satelliittien lähettämien signaalien analysointiin. Laite vastaanottaa nämä signaalit ja laskee sijaintinsa signaalien kulkuajan perusteella.

Muualla kuin satelliittiverkon ulottuvilla, esimerkiksi sisätiloissa tai tiheästi rakennetuilla kaupunkialueilla, käytetään muita menetelmiä. Nämä voivat perustua Wi-Fi-tukiasemien tai matkapuhelinverkkojen signaalien tunnistamiseen ja niiden tunnettujen sijaintien hyödyntämiseen. Myös erilaiset anturit, kuten kompassit ja kiihtyvyysanturit, voivat yhdessä muiden tietojen kanssa tarkentaa sijaintimääritystä.

Inertiaalinen navigointi hyödyntää laitteen sisäisiä liikeantureita liikkeen ja suunnan seuraamiseen ilman ulkoisia signaaleja. Tähtitieteellinen sijaintimääritys, jota on käytetty historiallisesti, perustuu taivaankappaleiden (kuten tähtien ja aurinkojen) asemien mittaamiseen. Sijaintimääritysmenetelmien valinta riippuu käyttötarkoituksesta, tarkkuusvaatimuksista ja käytettävissä olevista resursseista. Menetelmien yhdistely, eli sensorifuusio, on yleinen tapa parantaa sijaintitietojen luotettavuutta ja tarkkuutta.