kompassit

Kompassit ovat navigointiin ja suunnistukseen käytettäviä välineitä, joiden tehtävänä on osoittaa suunta. Yleisimmän mallin, magneettisen kompassin, magneettinen neula lepää vakaalla kehällä ja osoittaa pohjoiseen maan magneettikentän vaikutuksesta. Kompassit voivat olla pienikokoisia taskuversioita tai karttojen kanssa käytettäviä baseplate-kompasseja, joissa on asteikot ja merkinnät.

Historia: Magneettinen kompassi kehitettiin Kiinassa ja levisi länteen keskiajalla; eurooppalaiset navigaattorit ottivat sen käyttööseen myöhemmin ja se mahdollisti merellisen ja maaston navigoinnin pidemmillä matkoilla. 1800-luvulla kehitettiin parannuksia, kuten nestetäytteitä koteloita ja tarkempaa rakennetta.

Tyypit: Yleisimmät ovat magneettiset kompassit, baseplate-kompassit maasto- ja karttakäyttöön sekä nykyaikaiset elektroniset ja gyrokompassit, joita käytetään erityisesti ilmailussa ja suurissa aluksissa.

Käyttö: Kompassia käytetään suunnan määrittämiseen, reittien seuraamiseen ja karttojen tulkintaan sekä maasto- että merellisesti sekä ilmailu- ja sotilaskonteksteissa. Tärkeimmät rajoitteet ovat magnettinen poikkeama (declination) sekä ympäröivän teräksen ja muiden metalliesineiden aiheuttama häiriö.

Nykyisyys: Perinteisen magneettisen kompassin lisäksi yleistyvät elektroniset ja digitaaliset kompassit sekä älypuhelinsovellukset, jotka tukevat navigointia. Ne eivät kuitenkaan aina korvaa magneettista lähdettä kaikissa olosuhteissa.