Sijaintimääritysjärjestelmät

Sijaintimääritysjärjestelmät, tunnettuja myös nimellä paikannusjärjestelmät, ovat teknologioita, jotka mahdollistavat objektien, ihmisten tai ajoneuvojen sijainnin määrittämisen maapallolla tai sen läheisyydessä. Yleisin ja tunnetuin sijaintimääritysjärjestelmä on GPS, Global Positioning System, jonka Yhdysvaltain puolustusministeriö kehitti. GPS perustuu useiden satelliittien muodostamaan verkostoon, jotka lähettävät jatkuvasti signaaleja. Vastaanotin, kuten älypuhelin tai navigointilaite, vastaanottaa näitä signaaleja useammasta satelliitista ja laskee sijaintinsa signaalien saapumisajan perusteella.

Muiden kuin GPS:n lisäksi on olemassa muitakin globaaleja paikannusjärjestelmiä, kuten venäläinen GLONASS, eurooppalainen Galileo ja kiinalainen BeiDou. Nämä järjestelmät toimivat samankaltaisilla periaatteilla kuin GPS, mutta käyttävät omia satelliittiverkostojaan ja signaalijärjestelmiään. On myös olemassa alueellisia ja muita paikannustekniikoita, jotka voivat hyödyntää esimerkiksi maanpäällisiä lähettimiä tai muita teknologioita. Sijaintimääritysjärjestelmiä käytetään laajasti monilla aloilla, kuten navigoinnissa, logistiikassa, maataloudessa, turvallisuudessa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Niiden tarkkuus vaihtelee järjestelmästä ja käyttöolosuhteista riippuen, mutta kehitys on jatkuvaa, ja uudet tekniikat parantavat tarkkuutta ja luotettavuutta entisestään.