Siirtovaikutukset

Siirtovaikutukset, usein käännettynä spillover-vaikutuksiksi, ovat epäaiheutuneita seurausvaikutuksia, jotka syntyvät, kun politiikka, hanke tai toimenpide koskee laajempaa ympäristöä kuin sen suoraan kohde. Ne koskevat yleensä muita toimijoita, sektoreita tai alueita, jotka eivät olleet osa päätöksen keskeistä tavoitetta.

Siirtovaikutukset voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä ja ne ilmenevät erilaisissa konteksteissa, kuten taloudessa, ympäristössä, terveydenhuollossa ja sosiaalisessa elämässä. Tyypillisesti ne jaetaan muun muassa horisontaalisiin vaikutuksiin (esimerkiksi saman alan yritysten välinen hyöty tai haitta), vertikaalisiin vaikutuksiin (tiedon, teknologian tai prosessien leviämisen kautta sekä toimitusketjun osatekijöihin) sekä maantieteellisiin tai rajat ylittäviin vaikutuksiin.

Mekanisminsa siirtovaikutukset syntyvät muun muassa hintojen ja kilpailun kautta, osaamisen ja teknologian diffuusiosta sekä tiedon leviämisestä. Ne voivat syntyä myös käyttäytymisen muutoksista, verkostovaikutuksista ja julkisen politiikan epätyhjistä kiertokierroista, joissa toimet yhdessä alueella vaikuttavat toisiin alueisiin tai toimijoihin.

Mittaaminen ja arviointi ovat haasteellisia, koska vaikutukset ovat usein epäsuoria ja kestoltaan pitkiä. Tutkimuksessa käytetään menetelmiä kuten difference-in-differences -analyysi, tilastollinen ja taloudellinen estimaatio, tilastollinen paikannus sekä verkosto- ja tila-econometria. Tulkinta vaatii huolellista kontrollia rikotun ryhmän ja muiden vaikuttimien suhteen.

Esimerkkejä ovat ympäristötoimien laajemmat eksternaalit, kuten ilmanlaadun parantuminen laajemmin kaupunkialueella tai tutkimus- ja kehitysosapuolten tiedonleviäminen, sekä terveysaloilla vaikutukset, kuten rokotusta koskeva suoja-alueen laajenemisesta johtuva parempi sieppaus ja harrastuneisuus epäsuorasti. See also: ulkoisvaikutukset, diffuusion ilmiöt.