harrastuneisuus

Harrastuneisuus viittaa yksilön aktiivisuuteen ja monipuolisuuteen vapaa-ajan harrastuksissa. Se kattaa sekä perinteiset toiminnot, kuten urheilun, muusikon toiminnan, käsityöt ja kerhotoiminnan, että nykyaikaiset harrastukset kuten digitaaliset pelit, ohjelmointi ja verkossa tapahtuva yhteisöllinen toiminta. Harrastuneisuus kuvaa sitä, kuinka säännöllisesti ja millä laajuudella ihmiset käyttävät vapaa-aikaansa harrastuksiin.

Sana muodostuu sanasta harrastus ja -neisuus-pääte, jolla suomalaisissa kielissä viitataan ominaisuuteen tai tilaan. Siitä käytetään sekä yleiskielessä että tieteellisissä yhteyksissä kuvaamaan harrastustoimintaan liittyvää käytännöllistä ja kulttuurista ilmiötä.

Mittaaminen perustuu yleisimmin self-report-kyselyihin: kysytään harrastusten esiintyvyyttä viikoittain, erilaisten harrastusten määrää sekä siihen käytettyä aikaa. Tulokset voivat osoittaa eroja iän, sukupuolen, koulutuksen, asuinalueen ja tulotason mukaan. Lisäksi tutkitaan, miten harrastuneisuus liittyy hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin sekä vapaa-ajan jakautumiseen.

Yhteiskunnallinen keskustelu ja politiikka tarkastelevat harrastuneisuutta osana vapaa-ajan resursseja, kulttuurista osallisuutta ja terveyden edistämistä. Kunnat tukevat harrastustoimintaa esimerkiksi koulu- ja nuorisotiloilla sekä kirjastojen ja kansalaisjärjestöjen kautta. Digitalisaatio on laajentanut harrastusmahdollisuuksia sekä yksilöllisiä että kollektiivisia muotoja, mikä voi lisätä osallistumista, mutta myös luoda uusia esteitä. Harrastuneisuus vaihtelee kulttuurisesti ja ajassa.