Siiloutuminen

Siiloutuminen tarkoittaa organisaatiossa tapahtuvaa eriytymistä, jossa osastot, toiminnot tai IT-järjestelmät toimivat itsenäisesti ja tiedon sekä yhteistyön jakaminen heikkenevät. Termi viittaa usein sekä rakenteellisiin että kulttuurillisiin syihin, jotka estävät avointa vuorovaikutusta organisaation sisällä.

Siiloutuminen ilmenee muun muassa tiedon ja datan säilyttämisenä omissa “siloissaan”, erillisinä prosesseina, erilaisina standardeina ja heikentyneenä yhteistyönä eri yksiköiden välillä. Tällaisia ilmentymiä ovat data- tai palvelusilot, valvontapalveluiden ja kehityksen eristyneisyys sekä vähäinen yhteinen kehittäminen ja suunnittelu. Myös ulkoinen yhteistyö voi kärsiä, kun toimittajat tai viranomaiset kohtaavat sisäisiä esteitä.

Siiloutumisen taustalla vaikuttavat useat tekijät, kuten organisaatiorakenne, hajautettu hallinto, palkitsemisjärjestelmät, lisenssi- ja tietosuoja-asetukset sekä epävarmat tai epäyhteensopivat järjestelmät. Kulttuuriset tekijät, kuten vastuualaisuudesta kiinnipito tai kilpailullinen ilmapiiri, voivat lisätä eriytymistä.

Seurauksina ovat tehottomuus, päällekkäisyydet, päätöksenteon viivästyminen sekä tiedon laatuongelmat. Pitkällä aikavälillä siiloutuminen voi hidastaa innovointia ja heikentää palveluiden laatua.

Siiloutumisen vastaisesti organisaatiot voivat pyrkiä purkamaan siloja esimerkiksi selkeiden tavoiteyhteyksien luomisella, yhteisten data-mallien käyttöönotolla, integroiduilla järjestelmillä, sidosryhmien yhteistyön kannustimilla sekä kulttuurimuutoksella, jossa avoimuutta, tiedonjakamista ja yhteistä ohjausta pidetään arvossa.