Sevesodirektiivit

Sevesodirektiivit ovat Euroopan unionin säädöksiä, jotka koskevat suuronnettomuusriskien hallintaa liittyen vaarallisten aineiden käsittelyyn ja varastointiin. Ne nimetty Seveson kaupungissa Italiassa vuonna 1976 tapahtuneen onnettomuuden mukaan. Direktiivit tähtäävät siihen, että toimijat minimoivat riskit ja että mahdollisen onnettomuuden vaikutukset ihmisille ja ympäristölle ovat mahdollisimman pienet. Ne ovat keskeinen osa EU:n työkalupakkia suuronnettomuusriskien ehkäisemisessä sekä tiedonsaannin ja yleisen turvallisuuden parantamisessa.

Historia ja soveltamisala

Ensimmäinen Seveso-direktiivi (82/501/EEC) loi peruskehyksen suuronnettomuusriskien hallinnalle. Seveso II -direktiivi (96/82/EC) laajensi soveltamisalaa, vahvisti riskienarvioinnin sekä turvallisuusraportoinnin ja lisäsi turvallisuusjohtamisen vaatimuksia. Seveso III -direktiivi (2012/18/EU) lisäsi läpinäkyyttä, paransi tiedonsaantioikeuksia ja tarkensi asetuksia erityisesti tiedottamisen, hätävalmiuden sekä valvonnan osalta. Laitokset jaetaan upper-tier- ja lower-tier -kategorioihin, mikä vaikuttaa velvoitteiden tiukkuuteen ja valvontaan.

Keskeiset velvoitteet

Direktiivit edellyttävät riskienhallinnan järjestämistä sekä sisäisiä turvallisuusmenettelyjä, kuten turvallisuusjohtamista, riskien analysointia ja tarvittavia turvallisuusraportteja tai suuronnettomuuden ehkäisypolitiikkaa (MAPP). Laitosten on laadittava hätävalmiussuunnitelmia, järjestettävä yhteydenpitoa viranomaisiin sekä tiedotettava yleisöä suuronnettomuusriskistä ja asuinalueiden mahdollisista vaaravyöhykkeistä.

Vaikutus ja toimeenpano

Jäsenvaltiot implementoivat direktiivit valvontaviranomaisten avulla, ylläpitävät rekistereitä ja tiedotuskanavia sekä määräävät seuraamuksia laiminlyönneistä. Sevesodirektiivit tukevat EU:n kemikaaliturvallisuutta ja yhdistävät teollisuuden turvallisuusvaatimuksia pitkän aikavälin ympäristö- ja kansanterveysnäkökulmiin sekä täydentävät muun lainsäädännön, kuten REACH:n ja CLP:n, vaatimuksia.