Sevesodirektiivi

Sevesodirektiivi on Euroopan unionin lainsäädäntö, joka säätelee suuronnettomuuksien vaarojen hallintaa teollisuuslaitoksilla, joissa käsitellään tai varastoidaan vaarallisia aineita. Nimen taustalla on 1976 Seveson onnettomuus Italiassa, joka johti suuronnettomuuksien ehkäisyä koskevan sääntelyn tiukentamiseen. Direktiivin tavoitteena on estää ja vähentää suuronnettomuuksien riskejä sekä suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä, ja se korostaa tiedottamista julkisuudelle onnettomuustilanteissa.

Alkuperäinen Seveso-direktiivi, Council Directive 82/501/EEC, lesti perusvaatimukset suuronnettomuuksien riskien ehkäisystä. Tätä on myöhemmin täydentänyt Seveso II -direktiivi 96/82/EC ja nykyisin sovellettava Seveso III -direktiivi 2012/18/EU. Direktiivit on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa kansallisilla säännöksillä, ja ne muodostavat osan EU:n teollisuus- ja kemikaaliturvallisuuden kokonaisuutta.

Soveltamisala: Sevesodirektiivi koskee laitoksia, joissa vaaralliset aineet ylittävät asetetut määrät. Laitokset jaetaan upper-tier- (ylä) ja lower-tier- (ala) tasoihin sen mukaan, millaisia seurauksia onnettomuuksilla voisi olla. Velvoitteet koskevat muun muassa riskinarviointia, turvallisuusjohtamisjärjestelmää ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyä.

Vaatimukset: Laitoksen on laadittava riskinarvio tai turvallisuusselvitys sekä osoitettava suuronnettomuuksien ehkäisypolitiikka (MAPP) ja turvallisuusjohtamisjärjestelmä. Lisäksi on laadittava sisäinen ja ulkoinen hätätilanteisiin varautumissuunnitelma sekä tiedottamisjärjestelyt asukkaille ja paikallisille viranomaisille. Näiden velvoitteiden noudattamista valvovat kansalliset viranomaiset.

Vaikutus: Sevesodirektiivi on keskeinen kehyksellinen osa EU:n teollisuus- ja kemikaaliturvallisuutta, edistäen riskien systemaattista hallintaa, läpinäkyvyyttä ja yhteistyötä viranomaisten sekä paikallisyhteisöjen kanssa.