Sensoryiskynnys

Sensoryiskynnys on aistin havaitsemisen minimiarvo, jonka avulla yksilö voi havaita ärsykkeen taustasta. Käsitettä käytetään psykologian ja neurotieteen tutkimuksessa erilaisten aistien toiminnan kuvaamiseen.

Absoluuttinen kynnys määrittelee heikoimman ärsykkeen, jonka ihminen pystyy havaitsemaan tietyissä olosuhteissa. Esimerkiksi näköaistin absoluuttinen kynnys vastaa pienintä kirkkauden tasoa, jonka silmä voi havaita, ja kuulon absoluuttinen kynnys pienintä havaittavaa äänentasoa.

Erotuskynnys eli erottamiskyvyn kynnys (engl. just noticeable difference, JND) on pienin muutosarvo, jolla ärsykkeen ero voidaan havaita. Weberin lain mukaan tällainen muutos on tyypillisesti suhteessa alkuperäiseen voimakkuuteen.

Mittaustapoja ovat rajamenetelmät, staircase-tekniikka ja adaptiiviset kokeet. Signaalinhavaitsemisteoria huomioi sekä ärsykkeen voimakkuuden että havainnon päätöksenteon ja auttaa ymmärtämään, miksi havaitsemme eroja eri konteksteissa.

Thresholdeihin vaikuttavat muun muassa tarkkaavaisuus, adaptoituminen, motivaatio, väsymys, ikä sekä yksilölliset erot ja terveydentila. Sensoryiskynnystä tutkitaan ja sovelletaan esimerkiksi sensoriikan testaamisessa, ergonomiassa, tuotesuunnittelussa sekä neurotieteellisessä tutkimuksessa.