Selittäminen

Selittäminen on toiminto, jossa ilmiön, tapahtuman tai väitteen syyt, mekanismit tai perusteet esitetään ja perustellaan. Se on keskeinen osa tieteellistä tutkimusta, opetusta sekä arkista viestintää, ja sen tavoitteena on lisätä ymmärrystä sekä mahdollistaa ennustettavuus.

Etymologisesti sana muodostuu verbistä selittää ja -minen-päätteestä, jolla kuvaillaan toimintaa tai prosessia. Selittäminen voidaan nähdä sekä puhekielessä että akateemisessa kielessä laajasti.

Selittämisessä voidaan erottaa erilaisia tasoja. Yksinkertainen kuvaus kertoo, mitä tapahtuu, kun taas syy-seuraussuhteisiin perustuva selitys etsiä mekanismi tai syy havainnon taustalla. Tieteessä selittäminen voidaan jäsentää materiaalisiin, mekanistisiin, funktionaalisiin tai tilastollisiin malleihin. Filosofisessa keskustelussa korostuvat perustelujen pätevyys, selityksen yleispäätöisyys ja suhde kuvaamiseen sekä ennustamiseen.

Käytännössä selittäminen on tärkeää oppimisessa ja viestinnässä: sen tarkoituksena on auttaa kuulijaa tai lukijaa ymmärtämään, miksi jokin ilmiö tapahtuu ja millaisia todisteita tai lainalaisuuksia väitteet perustuvat. Selittäminen voi sisältää yleisten lainalaisuuksien soveltamista, mekanismin kuvaamista tai kontekstuaalisen tulkinnan.

Selittäminen ja tulkinta ovat läheisiä mutta erottuvia käsitteitä: tulkinta painottaa merkityksiä ja subjektiivista ymmärrystä, kun taas selitys pyrkii objektiivisiin perusteisiin ja rakenteelliseen ymmärrykseen.

Katso myös: syy-seuraus, selitysmallit, kuvaus, tulkinta, ennuste.