Satelliittiaineistojen

Satelliittiaineistojen käsite viittaa maapallon kiertoradalla olevista satelliiteista kerättyihin mittaus- ja kartta-aineistoihin, joita käytetään maan tilan seuraamiseen, tutkimukseen sekä päätöksenteon tukemiseen. Näihin aineistoihin kuuluvat sekä optiset että lähestulkoon kaikilla ruutu- ja radiometrisiä ominaisuuksia kuvaavat sensorit että kaukokartoituksesta saatavat geospatiaaliset tuotteet.

Sensorityypit ja aineiston laatu on monipuolinen. Optiset sensorit tallentavat näkyvää ja lähi-infrapunaa valoa sekä kutakin taajamaa ja maaperää erottelevia kerroksia, kun taas SAR-sensorit mittaavat pinnan rakenteita ja vedenpitoa riippumatta pilvisyydestä. Hyperspektraalinenkin data voidaan ottaa, jolloin yksittäisten aineiden sensorointi paranee. Aineistot voivat olla raakatietoa tai valmiita tuotteita, kuten maankäyttö- ja maanpeitekarttoja, kasvunopeuden indikaattoreita tai tulvasuojeluun liittyviä karttoja. Tiedostomuodot vaihtelevat GeoTIFF-, HDF- tai NetCDF-muodoista, ja niihin liittyy usein kattavat metadataa sekä georeferenssi-informaatiota.

Käyttö ja saatavuus vaihtelevat, mutta suurin osa nykyaikaisista satelliittiaineistoista on julkisesti saatavilla. Esimerkkejä avoimen käytön ohjelmista ovat EU:n Copernicus, NASA:n EOSDIS ja USGS:n Landsat-palvelut. Näiden kautta tarjotaan sekä raakatietoa että valmiita tuotteita tutkimus- ja hallintokäyttöön, usein ilman suuria lisenssimaksuja.

Haasteet liittyvät datan volyymiin, monimuotoisuuteen ja yhteen sovitettavuuteen. Pilvisyys sekä rauhoitus- ja ajallinen tiheys vaikuttavat havaintojen kattavuuteen, ja aineistojen yhdistäminen eri sensorien välillä vaatii valiokoneellista kalibrointia sekä standardien noudattamista. Satelliittiaineistojen hyödyntäminen edellyttää usein osaamistaGIS-työkaluista, kuva-analyysistä ja tilastollisista menetelmistä.