Satelitit

Satelitit ovat taivaankappaleita, jotka kiertävät Maata tai muuta suuretta. Niitä jaetaan luonnollisiin satelliitteihin, kuten Kuu, sekä keinotekoisiiin satelliitteihin, jotka ihmiset ovat rakentaneet ja laukaisseet kiertämään Maata. Keinotekoiset satelliitit palvelevat monia tehtäviä: viestintä, havainnointi, navigointi, sää- ja ilmastotutkimus sekä tieteellinen ja kaupallinen toiminta.

Kiertoradat määrittävät satelliittien toimintaa. Yleisimmät radat ovat matalalla Maan kiertävillä reiteillä (LEO, noin 160–2 000 km), keskialueen ja GPS-tyyppisiä konstellaatioita varten tarkoitetut MEO-radat sekä geostationaarinen kiertorata GEO, noin 35 786 kilometrin korkeudella, jolla satelliitti pysyy suhteessa Maahan paikallaan. Lisäksi käytetään polaarisia ja muita erikoisratoja erilaisiin tarkoituksiin.

Käyttötarkoitukset ovat moninaiset. Viestintä-, televisio- ja datapalvelut sekä internet toimivat suurin piirtein geokonstellaatioissa ja muissa LEO-sarjoissa. Navigointi GNSS-järjestelmiä varten sekä maapallon havainnointi, sääsatelliitit ja tieteellinen tutkimus ovat keskeisiä tehtäviä. Nykyiset konstellaatiot mahdollistavat usein jatkuvan palvelun.

Historia ja hallinto: Ensimmäinen keinotekoinen satelliitti, Sputnik 1, laukesi vuonna 1957. Sen jälkeen satelliittitekniikka on kehittynyt nopeasti. Kansainvälinen sääntely koostuu Outer Space Treaty -sopimuksesta (1967) sekä ITU:n radiofrekvenssien hallinnasta, joiden tarkoituksena on rauhanomainen ja tehokas käyttö sekä kiertoratojen ja radioaaltojen koordinaatio.

Elinkaari ja ympäristö: Satelliittien elinkaareen kuuluvat suunnittelu, valmistus, laukaisu, käyttö ja lopulta poistuminen kiertoradalta. Romu on kasvava huolenaihe, erityisesti matalilla kiertoradoilla, ja siksi noudatetaan kiertoradatilan hallintaa ja romun minimoimisen toimenpiteitä.