sääsatelliitit

Sääsatelliitit ovat avaruudessa kiertäviä laitteita, joiden tehtävä on seurata maapallon säätä, ilmakehän tilaa sekä ympäristöä. Niiden tuottamaa dataa käytetään sääennusteiden laatimiseen, ilmastonmuutoksen seurannan sekä hätätilanteiden varoitusjärjestelmissä.

Kaksi päätyyppiä ovat geostationaariset (GEO) ja polaarikiertoradalla kiertävät satelliitit (LEO). Geostationaariset pysyvät paikoillaan suhteessa maahan ekvatorin yllä noin 35 786 kilometrin korkeudessa ja voivat seurata suuria alueita jatkuvasti. Polaarikiertoradalla kiertävät satelliitit kulkevat maan ympäri noin 600–900 kilometrin korkeudessa, jolloin ne kattavat koko maapallon päivittäisellä tai vuorokausittaisella kattavuudella riippuen radasta ja kumulatiivisesta kuvasta.

Sensorit ja data-alueet. Näkyvän valon kameroiden, infrapunasensorien sekä mikroaaltoradiometreiden avulla sääsatelliitit mittaavat pilvisyyttä, maanpinnan ja merialueiden lämpötiloja sekä ilmankosteutta, ilmakehän lämpötilaa ja koostumusta. Eri sensoreiden yhdistelmä mahdollistaa sekä reaaliaikaisen säänäkymän että pitkän aikavälin ilmastotiedot.

Käyttö ja yhteistyö. Dataa käytetään sekä sääennusteiden parantamiseen että ilmaston seurannan ja tutkimuksen välineenä. Kansainväliset organisaatiot ja ohjelmat, kuten NOAA, EUMETSAT, ESA ja JAXA, koordinoivat tehtäviä sekä varmistavat tiedon julkisen saatavuuden ja yhteentoimivuuden.

Esimerkkejä ohjelmista. Tunnettuja ohjelmia ovat GOES-sarja (NOAA), Meteosat, Himawari sekä MetOp ja Fengyun. Suomessa ja muualla Pohjois- ja Pohjois-Atlantin alueilla käytetään laajasti näiden järjestelmien tuottamaa dataa.