Sanastottaxonomiat

Sanastottaxonomiat ovat hallittuja sanastoja, joissa kontrolloitu sanasto ja sen rakenneosat yhdistyvät taksonomisen rakenteen kautta. Ne koostuvat konsepteista, joilla on tunnisteet, nimekkeet ja mahdolliset synonyymilistanet sekä määritelmiä ja ohjeellisia huomautuksia. Konseptit voivat muodostaa hierarkisen rakenteen laajempien (broader) ja kapeampien (narrower) suhteiden sekä liittyvien (related) yhteyksien kautta. Näin sanastot toimivat sekä indeksin avainsanoina että rakenteellisina hierarkioina, jotka helpottavat sekä tiedon hakua että vientiä eri järjestelmiin.

Sanastottaxonomian tavoitteena on tukea tiedon löytymistä, parantaa metadatointia sekä edistää tiedon yhteentoimivuutta. Ne mahdollistavat yhdenmukaisen terminologian, monikielisen käytön ja helpon laajennettavuuden sekä verkkopalveluissa että suljetuissa tietovarastoissa. SKOS-standardi sekä ISO 25964 -perhe tarjoavat malleja ja ohjeita näiden järjestelmien kuvaamiseen, julkaisemiseen ja pyhittämiseen. Näiden standardien avulla sanastot voidaan julkaista webissä, kääntää useille kielille ja toteuttaa koodausjärjestelmiä sekä metadatakenttiin että hakukoneisiin.

Käyttökohteita ovat kirjasto- ja arkistosektorit, museologiikka, tutkimusaineistojen hallinta sekä digitaalisen kirjaston ja tietokatalogien ylläpito. Kehittäminen yleensä alkaa toimialan laajuuden määrittämisellä, termien keräämisellä ja käsitteiden luomisella, roolien ja suhteiden määrittämisellä sekä kuvausten, kieliversioiden ja luokitusten rakentamisella. Ylläpito ja hallinto ovat jatkuvia tehtäviä, joihin kuuluu laadunvalvonta ja termien elinkaaren hallinta.

Sanastottaxonomiat parantavat tiedon löydettävyyttä, vähentävät sanastollista moninaisuutta ja mahdollistavat paremman tietojärjestelmien yhteentoimivuuden. Haasteita ovat ylläpidon monimutkaisuus, päätösten riittävä dokumentointi sekä terminologian harmonisointi useilla kielillä.