Röntgentähtitieteen

Röntgentähtitieteen ala tutkii maailmankaikkeutta röntgensäteilyllä. Koska Maan ilmakehä absorboi suurimman osan röntgensäteistä, röntgentähtitieteelliset havainnot on tehtävä avaruudesta. Tämän vuoksi röntgentähtitiede on vahvasti riippuvainen avaruusteleskoopeista, joista ensimmäinen merkittävä oli Uhuru, joka laukaistiin vuonna 1970.

Röntgensäteilyä lähettävät tyypillisesti erittäin kuumat ja energiset kohteet. Tällaisia ovat muun muassa supernovajäänteet, neutronitähdet, mustat aukot ja aktiiviset galaksiytimet. Näiden kohteiden tutkiminen röntgensäteilyllä antaa ainutlaatuista tietoa niiden fysikaalisista olosuhteista, kuten lämpötilasta, tiheydestä ja magneettikentistä, jotka eivät ole havaittavissa muilla aallonpituuksilla.

Röntgentähtitiede on ollut ratkaisevan tärkeää monien astrofysikaalisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Se on paljastanut mustien aukkojen olemassaolon ja niiden vuorovaikutuksen ympäröivän aineen kanssa. Lisäksi se on auttanut meitä ymmärtämään tähtien evoluution äärimmäisiä vaiheita, kuten supernovaräjäyksiä ja niiden jälkeisiä jäänteitä. Nykyiset röntgenteleskoopit, kuten Chandra X-ray Observatory ja XMM-Newton, jatkavat universumin tutkimista tällä energisellä aallonpituudella.