Räjähdyssuojaus

Räjähdyssuojaus on toimenpiteiden kokonaisuus, jolla estetään tai hallitaan räjähdysalttiiden ilmamassojen synty, leviäminen ja vaikutukset teollisissa prosesseissa sekä rakennuksissa. Sen tavoitteena on suojata ihmisiä, laitteita ja ympäristöä sekä varmistaa turvallinen ja luotettava toiminta, kun kyseessä ovat syttyvät kaasut, höyryt tai pöly.

Soveltamisalue kattaa suunnittelun, asennuksen ja käytön teollisissa laitoksissa, kuten kemian-, öljy- ja kaasu-, sekä mineraalityömaiden ympäristöissä. Räjähdysalueet sekä suojelumenetelmät määritellään lainsäädännön ja kansainvälisten standardien kautta. Euroopassa pääasiassa ATEX-direktiivit sekä EN 60079 -sarjan standardit (esim. Ex d, Ex i, Ex p) ja niiden soveltuvat osat. Kansainvälisesti IECEx tarjoaa vastaavanlaisen todentamisen. Pölyä sisältävillä alueilla käytetään usein zone 20–22, kaasulle zone 0–2.

Keskeisiä lähestymistapoja ovat suojelumenetelmät, jotka estävät kipinät, kuumat pinnat tai staattisen sähkön aiheuttaman sytytyksen sekä estävät syttyvän ilmamassan pääsyn laitteisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi räjähdyssuojatut koteloinnit, tiiviys- ja paineistamisratkaisut sekä intrinsic safety -konseptit. Myös huolto, tarkastukset ja koulutus ovat olennaisia osia räjähdyssuojausjärjestelmän turvallisessa toiminnassa.