Ruuansulatuselimistö

Ruuansulatuselimistö on elimistö, joka muuttaa ravinnon energiaksi ja rakennusaineiksi sekä poistaa jätteen. Järjestelmä koostuu ruoansulatuskanavasta sekä lisäelimistä kuten maksasta, haimasta ja sappirakosta. Tärkeimmät osat ovat suu, ruokatorvi, maha, ohutsuoli, paksusuoli sekä peräaukko.

Ruoansulatusprosessi alkaa suusta, jossa hampaat ja kieli muodostavat ruokapalojen mekanisen muodon sekä sylki aloittaa hiilihydraattien kemiallisen pilkkoutumisen. Ruoka kulkeutuu ruokatorven läpi peristaltisilla liikkeillä mahalaukkuun. Mahalauhduksessa ruoka sekoittuu mahamehuun, jossa suolahappo ja pepsinogeeni muodostavat aktiivisen pepsiinin. Tämä aloittaa proteiinien pilkkoutumisen ja ruokamössö siirtyy edelleen ohutsuoleen.

Ohutsuolessa ruoka saa ensiarvoisen pilkkoutumisensa haiman entsyymien ja sappinesteen avulla. Pohjukaissuolessa haima erittää amylaasia, lipaasia ja proteaaseja sekä bikarbonaattia, jotka neutraloivat hapanta ruokaa ja aloittavat ravintoaineiden hajottamisen. Ohutsuolessa pilkottuneet ravintoaineet imeytyvät villusten ja mikrovillusten kautta verenkiertoon ja lymfaan, suurin osa imeytyy jejunumiin ja ileumiin.

Paksusuolessa vettä ja elektrolyyttejä imeytyy, ja bakteerifloora osallistuu ravintoaineiden käsittelyyn sekä jätteen koostumuksen muodostumiseen. Lopulta ulosteen poistuminen tapahtuu peräaukosta.

Lisäelimet vaikuttavat ruuansulatukseen Maksasta syntyy sappinestettä, jota sappirakko varastoi ja vapauttaa sappikanaviin rasvojen pilkkomiseksi. Haima tuottaa entsyymejä (esim. amylaasi, lipaasi, proteaasit) sekä bikarbonaattia, which neutraloi mahahappoa. Ruuansulatusta säätelevat hormonit kuten gastrin, sekretin ja kolekystokiniini sekä enterinen hermosto. Henkilön ruuansulatuselimistö toimii yhdessä yleisen ruoansulatuksen ja immuunijärjestelmän kanssa, ja sen terveys riippuu sekä ruokavaliosta että suolistomikrobiston tasapainosta.