Riskinarviointitekniikat

Riskinarviointitekniikat ovat systemaattisia menetelmiä, joilla tunnistetaan, arvioidaan ja priorisoidaan riskit sekä tuetaan päätöksentekoa riskien hallitsemiseksi. riskinarviointi pyrkii hahmottamaan uhkien todennäköisyydet sekä niistä aiheutuvat vaikutukset ja kehittämään toimenpiteitä riskien vähentämiseksi tai siirtämiseksi. Tekniikat jakautuvat kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin lähestymistapoihin.

Kvalitatiivinen riskinarviointi on yleinen, kun datapää on rajallinen tai tavoitteena on nopeasti priorisoida riskejä. Työkaluina käytetään sanallisia tai luokittaisia luokituksia sekä riskimatriiseja ja riskikarttoja, joissa todennäköisyys ja vaikutukset kuvataan esimerkiksi pienestä suureen. Tavoitteena on saada yleinen käsitys riskitasosta ja kohdentaa toimenpiteitä laadullisella tasolla.

Kvantitatiivinen riskinarviointi tuottaa numeerisia arvoja riskille. Menetelmiä ovat tapahtumapuuanalyysi (event tree analysis, ETA) ja vikapuuanalyysi (fault tree analysis, FTA), Monte Carlo -simulointi sekä odotetun taloudellisen arvon laskeminen. Näitä käytetään, kun käytettävissä on luotettavaa dataa, ja päätöksiin tarvitaan mittaristoa sekä numeerisia riskiarvoja.

Muita yleisiä tekniikoita ovat Hazard and Operability Study (HAZOP-tutkimus), vian ilmenemismuotojen ja vaikutusten analyysi (FMEA) sekä bow-tie -malli, joka kuvaa riskin ennaltaehkäisyn ja lieventämisen toimenpiteitä tapahtumaketjuineen. Riskinarvioinnissa korostuu useamman menetelmän yhdistäminen sekä säännöllinen uudelleenarviointi ja seuranta.

Käyttökohteita ovat teollisuus- ja prosessiturvallisuus, IT- ja operatiiviset riskit, projektinhallinta sekä ympäristöturvallisuus. Parhaat tulokset syntyvät, kun kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset menetelmät sekä data-keruu yhdistetään ja prosessia päivitetään säännöllisesti.