Riskikapasiteetti

Riskikapasiteetti tarkoittaa yksilön tai organisaation kykyä sietää ja kantaa riskejä sekä niistä aiheutuvia tappioita. Se kuvaa sitä enimmäismäärää riskinottoa, jonka taloudelliset resurssit, hallintakyvykkyys ja toimintaympäristö mahdollistavat. Riskikapasiteetti eroaa riskinottohalukkuudesta (risk appetite) siinä, että kapasiteetti määrittelee konkreettisen, käytännön ylärajan, jonka puitteissa riskejä voidaan ottaa, kun taas halukkuus kertoo, millaisesta riskinotosta organisaatio on valmis kokonaisuutena päättämään.

Kapasiteetti muodostuu useista tekijöistä. Rahoitus- ja likviditeettikapasiteetti kuvaa pääoman riittävyyttä ja kykyä selviytyä tilapäisistä likviditeettipulista. Operatiivinen kapasiteetti huomioi prosessien, järjestelmien ja ihmisresurssien kestävyyden epävarmuuksissa. Organisatorinen kapasiteetti tarkoittaa hallintajärjestelyjä, päätöksentekoprosesseja sekä omistajien ja sidosryhmien luottamusta. Sääntely- ja toimintaympäristötekijät asettavat vääjäämättömät rajat vakauden, raportoinnin ja riskien hallinnan vaatimusten kautta. Arviointi käyttää stressitestejä, skenaarioita sekä pääoman ja likviditeetin riittävyyden mittareita, ja se huomioi riskien hajautuksen sekä riskinhallintakäytännöt.

Käytännössä riskikapasiteetti vaikuttaa sekä pankkitoimintaan että yritysjohtamiseen. Pankeilla se heijastuu pääomavaatimuksiin ja likviditeettivarauksiin, kun taas yrityksissä se asettaa investointien ja uusien liiketoimintojen koon sekä riskipolitiikan rajoja. Tavoitteena on varmistaa, että riskit pysyvät hallinnassa riittävän varannon puitteissa.