Rinoviruksia

Rinovirukset ovat Picornaviridae-heimoon kuuluvia pieniä, ei-lipidivaippaantuneita, positiivisesti vatkainenoituneen RNA-viruksia. Rinovirus-sukuun kuuluvat lajit A, B ja C, joiden sisällä on lukuisia serotyyppisiä variantteja. Virukset ovat noin 30 nanometrian kokoisia ja niillä on icosahedraalinen kapsidi; genomi on noin 7,2 kilobaasia pitkä. Rinovirusinfektioilla on erityinen tropismi ylä- ja nenäkurkun limakalvoille, ja ne replikoituvat parhaiten noin 33°C lämpötilassa, mikä selittää vilustumisoireiden paikallistumisen nielun alueelle. Lajikohtainen reseptorikirjo eroaa: suurin osa A- ja B-lajeista käyttää ICAM-1:ä, pienempi osa LDL-reseptoria; RV-C käyttää CDHR3-reseptoria.

Infektio ja kliininen kuva ovat yleensä lieviä. Tartunta leviää ensisijaisesti hengitysteiden pisaroiden ja kontakti- tai kosketustartunnan välityksellä, ja virukset voivat säilyä pinnoilla tuntien jopa päivien ajan. Oireisiin kuuluvat nenän tukkoisuus ja vuoto, kurkkukipu, yskä, asteen pahentuessa; yleinen malaise ja lievä kuume voivat esiintyä. Infektio kestää tavallisesti noin 7–10 päivää. Rinovirukset ovat merkittävä vilustumisen aiheuttaja ja voivat joissain tapauksissa laukaista korvatulehduksia, poskiontulehduksia tai astman pahenemista erityisesti lapsilla tai astmaatikoilla. RV-C-lajin yhteys astman pahenemiseen on saanut erityistä huomiota; osa tutkimuksista yhdistää se aikaisempaa vaikeampiin hengitystieinfektioihin.

Diagnoosi perustuu usein kliiniseen arvioon. Laboratoriossa käytetään RT-PCR -menetelmiä nenän tai kurkunäytteen materiaalin analysointiin; kulttuuri on rajoitetusti käytetty. Ei ole olemassa hyväksyttyä rokotetta rinoviruksille, eikä yleisesti käytettävää viruslääkettä; hoito on tukevaa, sisältäen nesteytystä, oireenmukaista hoitoa ja lepoa. Ennaltaehkäisy keskittyy hyvään käsihygieniaan, yskimis- ja aivastusetiketin noudattamiseen sekä kontakti- ja pinnojen puhdistukseen.