Rinnastuva

Rinnastuva on suomalainen kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan ilmiötä, jossa lauseen tai tekstin elementit esiintyvät rinnakkain tai koordinoidussa rakenteessa. Sanaa käytetään sekä kuvaamaan syntaktista rakennetta että kuvailevaa ilmiötä, jossa kohde ja sen rinnasteiset osat ovat tasavertaisessa asemassa.

Sana muodostuu verbistä rinnastua, jolla tarkoitetaan “tulla rinnakkain” tai “asettua vierekkäin”, sekä participiilipäätteestä -va. Tämän vuoksi rinnastuva voi viitata sekä prosessiin että lopputulokseen, esimerkiksi tilanteeseen, jossa useat osat ovat samankaltaisesti jäsennettyjä. Sivulauseissa tai luetelmissa käytettyjä rinnastuvia rakenteita kuvataan usein termillä rinnastuva rakenne tai rinnastuva kokonaisuus. Myös nimitykset rinnastuvuus ja rinnastuva ovat yleisiä.

Käyttö ja merkitys: Kielitieteessä rinnastuva kuvaa tilannetta, jossa annetut elementit ovat syntaktisesti samanarvoisia ja yhdistyvät konjunktioin kuten ja, sekä tai välimerkein. Esimerkki rinnastuvasta rakenteesta on “Hän osti leipää ja kahvia,” jossa kaksi yhtäarvoista ilmaisua ja yhdistetään. Rinnastuvaa rakennetta voidaan tarkastella myös retoriikassa, missä parallelismi tarkoittaa samanlaista rakenteellista muotoa ja rytmistä tasapainoa.

Vertailu ja lähisimet: Rinnastukseen liittyviä käsitteitä ovat rinnastus (koordinaatio), rinnasteinen (koordinatoitu) ja rinnastettu (koordinoitu). Rinnastuva termi esiintyy pääasiassa akateemisessa kielitieteellisessä ja stilistisessä keskustelussa.

Näkökohtia käytännön kielessä: Käytettäessä rinnastuvaa kuvaa, kohteet tai ilmaukset säilyttävät tasaisen painon ja rakennuksen, mikä usein korostaa luetellun tai parallelin rakenteen kokonaisuutta.