Sivulauseissa

Sivulauseissa tarkoitetaan lauseryhmiä, jotka eivät voi esiintyä itsenäisesti vaan tarvitsevat päälauseen toimiakseen. Suomen kielessä sivulauseet ovat yleensä alistuslauseita tai relatiivilauseita, mutta niihin kuuluvat myös ei-finitit, kuten partisiippilauseet ja infinitiviset sivulauseet. Sivulauseiden tehtävä on tarkentaa, selittää tai rajata päälauseen merkitystä ilmaisemalla aikaa, syytä, tarkoitusta, ehtoa tai muuta suhteellista ominaisuutta.

Alistuslauseet aloitetaan alistuskonjunktioilla, kuten että, jotta, koska, kun, jos, ennen kuin, jälkeen kuin sekä useilla kysymyssanoilla. Esimerkkejä: Tiedän, että hän tulee. En tiedä, missä hän asuu. Kun hän saapuu, aloitamme. Jos sää on hyvä, menemme ulos. Koska satoi, jäimme sisälle. Relatiivilauseet modifioivat substantiivia ja alkavat relatiivipronomineilla kuten joka, joka, mikä, joiden, jonka sekä niiden nominaalimuodoilla. Esimerkkejä: Mökin, jonka katto on punainen, myydään. Kirja, jota luin, oli mielenkiintoinen.

Sivulauseiden lisäksi on ei-finitejä vaihtoehtoja, jotka ilmaisevat sivulauseen merkityksen ilman finittiä verbiä. Partisiippilauseet ja infinitiviset sivulauseet ovat yleisiä. Esimerkkejä: Käyttämällä tätä strategiaa yritys kasvoi. Rakennuksen valmistuttua tilat avattiin. Lähdettyään hän meni eteenpäin. Infiniitivinen sivulause ilmenee tavallisesti tarkoitusta tai päämäärää ilmaisevana, esimerkiksi Hän meni ostamaan vettä.

Sivulauseiden oikea käyttö vaikuttaa lauseen selkeyteen ja tekstin koherenssiin. Ne mahdollistavat monipuolisen, tarkentavan kielen ilman liiallista toistoa.