konjunktioin

Konjunktio, suomen kielen sanaluokka, on sanojen ryhmä, joka yhdistää lauseita, lausekkeita tai sanoja toisiinsa. Se ei määrää itsessään ajan tai puhujan kärkeä, vaan ilmentää suhteita kuten lisäämistä, vaihtoehtoa, syytä, aikaa tai ehtoa.

Konjunktiot jakaantuvat pääasiassa kahteen suureen luokkaan: koordinointi- ja alisteiset konjunktiot. Koordinointikonjunktiot kuten ja, sekä, tai sekä—sekä yhdistävät kaksi päälauseen osaa, joilla on sama syntaktinen tehtävä. Alisteiset konjunktiot kuten että, koska, jos, kun, ennen kuin, jotta, vaikka johdattavat alisteisen lauseen, joka ei ole itsenäinen virke, vaan liittyy päälauseeseen.

Käytössä konjunktiot ilmaisevat erilaisia suhteita: ajallisia (kun, ennen kuin), syitä (koska, koska), ehtoja (jos, mikäli), toisiaan vastaavia (mutta, kuitenkin), tarkoitusta (jotta) sekä lisäystä (ja, sekä). Ne voivat esiintyä lauseen alussa tai keskellä, ja monissa tapauksissa lauseen sanajärjestys pysyy muuttumattomana, kun konjunktio ensin johdattaa toisen lauseryhmän.

Esimerkkejä: "Hän luki kirjaa ja kuunteli musiikkia." "Jos sataa, emme lähde." "Haluan, että hän tulee." "Hän ei ollut myöhässä, vaan ajoissa paikalla." Konjunktioiden oikea käyttö parantaa tekstin selkeyttä ja rakennetta sekä ilmaisee tarkasti, miten osat liittyvät toisiinsa.

Lisäksi konjunktioihin liittyy oikeakäyttöön sekä kirjoituksessa että puheessa liittyvä merkitys: ne auttavat jäsentämään syitä, vastakkainasetteluja ja aikaisia yhteyksiä.