rinnastua

Rinnastua on suomen kielen verbi, jolla tarkoitetaan tilaa tai toimintaa, jossa kaksi tai useampi syntaktinen yksikkö on samantasoinen ja ne liitetään toisiinsa rinnastuksella. Rinnastus on sen rakenteellinen ilmaisumuoto, jossa osat ovat yhtä vahvoja ja niille annetaan yhteinen paino.

Käytännössä rinnastuminen muodostaa rinnasteisen rakenteen, jossa lauseet, lauseenosat tai sanaryhmät yhdistyvät toisiinsa. Tavallisimmat yhdyskonjuktiot ovat ja, sekä sekä, tai, sekä… että. Esimerkkejä: "Hän meni ulos ja tuli takaisin." "Kävin kaupassa ja pankissa." "Hän on fiksu, ystävällinen ja avulias." Tällaiset esimerkit osoittavat, kuinka kaksi tai useampi osa on samanarvoisia ja niiden välinen side syntyy rinnastuksen kautta.

Rinnastuminen eroaa alistuksesta (subordination) siinä, että tässä molemmat osat ovat rinnakkain eikä toisen laatu tai merkitys muihin nähden alistu toisen alaisuuteen. Esimerkiksi lauseessa "Koska satoi, jäin kotiin" on alistus, ei rinnastus. Rinnastuminen voi kuitenkin esiintyä monella tasolla: lauseiden lisäksi esimerkiksi sanaryhmien ja ilmaisujen välillä, jolloin teksti saa rytmisen ja tasapainoisen rakenteen.

Rinnastuminen ja siihen liittyvät termit ovat keskeisiä sekä kieliopillisessa opettamisessa että tekstin selkeyden ja sujuvuuden arvioinnissa. Yleisiä käsitteitä ovat rinnastus, rinnasteinen virke sekä rinnasteinen rakenne.