Rikkipäästöjä

Rikkipäästöjä tarkoitetaan ilmakehään päätyviä rikin yhdisteiden päästöjä, erityisesti rikkidioksidia (SO2) sekä muita rikkipäästöihin kuuluvia yhdisteitä (SOx). Näitä päästöjä syntyy sekä ihmistoiminnan että luonnollisten prosessien seurauksena. Käytännön mittakaavassa suurimmat lähteet ovat fossiilisten polttoaineiden, kuten hiilen ja öljyn, polttaminen energiantuotannossa ja teollisuudessa sekä raskasliikenteen ja meriliikenteen polttoaineet. Myös metallien sulatus ja muita teollisuusprosesseja tuottavat rikkipäästöjä. Luonnollisia lähteitä ovat muun muassa tulivuorenpurkaukset.

Rikkipäästöillä on sekä paikallisia että kauaskantoisia vaikutuksia. Rikkidioksidi hapettuu ilmassa muodostaen rikkihappoa ja sulfaatteja, jotka voivat sade- tai kotitalousmuodossa muuttaa pH-arvoa ja aiheuttaa happamoitumista vesistöihin ja maaperään. Tämä vaikuttaa ekosysteemeihin, metsien terveyteen ja rakennusten sekä arkkitehtonisten kohteiden korroosioon. Rikkipäästöt voivat heikentää ilmanlaadun kautta ihmisten terveyttä, erityisesti hengitettävien hiukkasten muodossa, ja aiheuttaa hengitys- sekä sydän- ja verisuonitautiriskiä herkimmille ryhmille.

Päästöjen vähentäminen perustuu sekä päästörajoituksiin että teknisiin ratkaisuin. Käytössä ovat rikkisuodattimet ja savukaasujen puhdistusmenetelmät, polttoaineiden rikkipitoisuuksien aleneminen, polttoaineen ja energiatehokkuuden parantaminen sekä siirtyminen vähäpäästöisiin energiamuotoihin. Kansainvälisesti ja alueellisesti rikkipäästöjä seurataan ja hallitaan päästöinventaarioiden, ilmanlaatusuositusten ja yhteisten säädösten avulla. Aiemmin suuret päästöt ovat monissa maissa vähentyneet merkittävästi lainsäädännön ja teknologian kehityksen seurauksena, vaikka tietyillä alueilla edelleen esiintyy huomattavia päästöjä erityisesti fossiilisten polttoaineiden käytön ja kaupunkiliikenteen myötä.