Rikastusprosesseissa

Rikastusprosesseissa tarkoitetaan malmin tai kiviaineksen pitoisuuden parantamista siten, että lopputuotteen hyödykeosuus kasvaa ja jäteaineksen määrä pienenee. Tavoitteena on erottaa arvometallit tai halutut mineraalit epäpuhtaista aineksista siten, että tuotteen ja sivukiven välinen suhde paranee. Prosessi perustuu mineraalin ominaisuuksiin kuten tiheyteen, magneettisuuteen, sähkönjohtavuuteen sekä pintakäyttäytymiseen. Ennen varsinaista erotusta materiaali murskataan ja jauhetaan, jotta mineraali vapautuu jätkestä eli liberointi paranee.

Rikastusmenetelmien valinta riippuu mineraalin luonteesta ja ominaisuuksista. Yleisimmät menetelmät ovat painovoimainen erotus, magneettinen erotus, flotaatio, elektrostaattinen erotus sekä sensoripohjaiset rikastustoiminnot. Painovoimainen erotus hyödyntää tiheyseroeroja ja soveltuu raskaille mineraaleille; magneettinen erotus hyödyntää magneettisuutta; flotaatio perustuu mineraalin pintakäyttäytymiseen ja mahdollistaa erottelun useiden mineraalien välillä veden avulla; elektrostaattinen erotus sekä sensoripohjaiset järjestelmät voivat parantaa erottelua käyttämällä sähköisiä ominaisuuksia ja mittauksia.

Rikastusprosesseja hyödynnetään laajasti metallinjalostuksessa ja mineraalien tuotannossa, kuten kuparin ja raudan sekä muiden mineraalien käsittelyssä. Prosessit voivat olla märkä- tai kuivapohjaisia, ja niihin liittyy veden- ja energianhallintaa sekä ympäristövaikutusten minimoimista.