Rikastusprosesseja

Rikastusprosessi (rikastus) tarkoittaa malmin hyödyllisen mineraalin pitoisuuden nostamista poistamalla epäpuhtauksia ja teknisiä sivutuotteita. Tavoitteena on tuottaa taloudellisesti kannattava rikaste sekä pienentää hylkäämää massaa. Rikastus alkaa usein murskauksella ja hienonnolla, joiden aikana kiviaines jaetaan pienempiin, paremmin liberoituviiin kappaleisiin. Liberointi tarkoittaa sitä, että hyödyllinen mineraali erottuu muusta kiviainesta mikroskooppisella tasolla.

Erottelumenetelmät perustuvat erilaisten ominaisuuksien eroon: tiheys, magneettiset ominaisuudet, sähköstaattinen varaus sekä mineraalin pinnan kemialliset ominaisuudet. Yleisimmät menetelmät ovat gravimetrinen erotus, jossa tiheydet eroavat; raskasneste-erotus (heavy media), jossa kierrätysfluidin tiheyttä säädetään erottelun toteuttamiseksi; magneettinen erotus, jota käytetään magneettisen prosessointiaineksen kuten rautamalmien erottamiseen; elektrostaattinen erottelu; sekä vaahdottaminen eli floataatio, jota käytetään erityisesti epäpuhtauksien ja mineraalin kemiallisen vuorovaikutuksen perusteella. Floataatio soveltuu moniin epäaktiivisiin tai heikosti luminoituneisiin mineraaleihin, kuten värimetalleja sisältäviin sulfidimalmeihin.

Rikastusprosessi voidaan rakentaa erilaisista vaiheista riippuen malmin tyypistä (esim. rauta- tai kuparimalmit, koboltti-nikkelimalmit, hiili- ja mineraaliesiintymät). Yleisimmät tulokset ovat rikastettu concentrate sekä jäännösmassa (tailings). Keskeisiä mittareita ovat pitoisuus (laatu) ja takaisinotto (recovery), sekä prosessin energian- ja kemikaalineffisiensi.

Ympäristö- ja talousnäkökohdat korostuvat: veden kierrätys, kaivoksen jätevesien hallinta, kemikaalien käytön minimoiminen sekä turvallinen jätteen käsittely. Rikastusprosessi kehittyy jatkuvasti kohti parempaa valintaa, vakaata laatua ja pienempiä ympäristövaikutuksia.