Reunaalueet

Reuna-alueet ovat suomenkielinen käsite, jota käytetään kuvaamaan alueita, jotka sijaitsevat jonkin maan, alueen tai kunnan reunoilla tai syrjäisemmillä seuduilla suhteessa keskustaan. Termi on yleisesti käytössä maantieteessä, alue- ja kaupunkisuunnittelussa sekä tilastotieteessä, ja siihen viitataan usein taloudellisesti ja asukasmäärällisesti harvenneempiin vyöhykkeisiin.

Yleisiä piirteitä reuna-alueilla ovat alhaisempi väestötiheys, hajaantuneet asutukset, pidemmät etäisyydet palveluihin sekä usein maisemalliset erityispiirteet kuten rannikko-, metsä- tai mäkinen maasto. Taloudellinen toiminta voi nojata luonnonvaroihin, maatalouteen, kalastukseen tai ympärivuotiseen turismiin. Väestö on usein vanhenevaa, ja infrastruktuuri kuten liikenne, tietoliikenne ja julkiset palvelut saattavat olla heikompia kuin keskustan alueilla.

Reuna-alueet ovat keskeisiä kohteita aluepoliittisessa suunnittelussa, jolla pyritään kaventamaan alueellisia eroja ja takaamaan tasavertainen pääsy palveluihin. Tavoitteisiin kuuluu liikkumavaran parantaminen (liikenne- ja digitaalinen yhteys), paikallisen yrittäjyyden tukeminen sekä julkisten palvelujen ylläpito ja kehittäminen. Kansainvälisissä konteksteissa korostetaan usein yhteistyötä rajaseuduilla sekä ympäristöystävällisten, kestäviä ratkaisuja edistävien hankkeiden toteuttamista.

Esimerkkejä reuna-alueista ovat maaseudun ja rannikkoseutujen sekä rajaseudun alueet, jotka sijaitsevat kaukana suurista kaupunkikeskittymistä. Käsite esiintyy myös tutkimuksessa, jossa vertaillaan keskusten ja reunan välisiä vuorovaikutuksia sekä alueiden kehityksen eroja.