Resistanssisensorit
Resistanssisensorit ovat antureita, joiden mitattava suure ilmenee resistanssin muutoksena. Sensorin materiaali voi reagoida lämpötilaan, valoon, mekaaniseen rasitukseen, kosteuteen tai kemialliseen ympäristöön, jolloin vastus muuttuu. Muutosta seurataan usein jännite- tai virrannäöllä, ja mittaus voidaan toteuttaa esimerkiksi Wheatstone-bridgen avulla tai konstantti-virta/konstantti-jännite -menetelmillä. Resistanssisensorit tarjoavat usein jatkuvan, analogisen mittaussignaalin, joka tarvitsee signaalin käsittelyä ja kalibrointi.
Tyypillisiä resistanssisensorityyppejä ovat lämpötilan mittaukseen tarkoitetut RTD:t (resistanssilämpötila-anturit) sekä termistoreja (NTC/PTC). Myös valoon reagoivat vastukset, kuten
Käytännössä resistanssisensorien signaali mitataan usein jännitehilinällä tai virralla, ja tulos kalibroidaan sekä lineaarisoidaan käyttämällä esimerkiksi kalibroituja
Edut ja rajoitteet: Resistanssisensorit ovat yleisesti yksinkertaisia, kestäviä ja kustannustehokkaita sekä helppoja integroida pienelektroniikkaan. Niiden vaste
Sovellukset vaihtelevat prosessiteollisuudesta auto- ja rakennusteollisuuden antureihin sekä kodin automaatiojärjestelmiin, joissa resistanssin muutosta käytetään mittaamaan esimerkiksi