resistanssisensorityyppejä

Resistanssisensorit mittaavat resistanssin muutoksia vastauksena fysikaalisiin tai kemiallisiin ärsykkeisiin. Näitä sensoreita hyödynnetään monissa sovelluksissa, ja niiden toimintaperiaatteet vaihtelevat mitattavan suureen mukaan.

Yksi yleinen tyyppi on lämpötilaan reagoiva resistanssisensori, kuten termistori tai vastuslämpötila-anturi (RTD). Termistorit ovat puolijohdekomponentteja, joiden resistanssi muuttuu merkittävästi lämpötilan vaihdellessa. Ne voivat olla NTC-tyyppisiä (Negative Temperature Coefficient), jolloin resistanssi pienenee lämpötilan kasvaessa, tai PTC-tyyppisiä (Positive Temperature Coefficient), jolloin resistanssi kasvaa lämpötilan noustessa. RTD:t, kuten platina-anturit (Pt100), perustuvat metallien resistanssin lineaariseen kasvuun lämpötilan myötä.

Painetta mittaavat resistanssisensorit, kuten venymäliuskat, muuttavat resistanssiaan, kun niiden muoto muuttuu mekaanisen rasituksen vaikutuksesta. Venymäliuska on ohut, metallinen kalvo, joka kiinnitetään mitattavaan pintaan. Kun pinta venyy tai puristuu, liuskan dimensiot muuttuvat ja sen resistanssi kasvaa tai pienenee.

Kosteusanturit voivat myös hyödyntää resistanssin muutoksia. Esimerkiksi hygroskooppisia materiaaleja sisältävät anturit absorboivat kosteutta ilmasta, mikä muuttaa niiden sähköistä resistanssia.

Kaasuille ja kemiallisille aineille herkistetyt resistanssisensorit, kuten kemosensorit, reagoivat tiettyjen molekyylien adsorptioon tai kemiallisiin reaktioihin. Tämä muutos voi johtua materiaalin pintarakenteen tai kemiallisen koostumuksen muutoksesta, mikä puolestaan vaikuttaa sen resistanssiin.

Resistanssisensorien etuja ovat usein yksinkertainen rakenne, hyvä mittaustarkkuus ja suhteellisen alhaiset valmistuskustannukset, mikä tekee niistä soveltuvia monenlaisiin käyttökohteisiin aina teollisuusautomaatiosta kulutuselektroniikkaan.