mittaussignaalin

Mittaussignaalin käsite viittaa mittausjärjestelmässä syntyvään signaaliin, joka kuvaa mitattua suuretta. Yleensä signaali syntyy sensorin (transduktorin) reagoinnista ja muuttuu havaittavaksi sähköiseksi varauksiksi, josta etenee esikäsittelyn kautta edelleen mittausjärjestelmän seuraaviin vaiheisiin. Mittaussignaali on usein analoginen, mutta se voidaan muuntaa digitaaliseksi prosessin aikana tai sen jälkeen.

Mittaussignaalin ketju koostuu tyypillisesti anturista, signaalinvahvistimista ja suodattimista sekä analogisesta–digitaaliseen muuntamiseen. Esikäsittely iteratiivisesti muokkaa signaalin ominaisuuksia siten, että se vastaa mittausjärjestelmän tarpeita: se parantaa z Kohinan suhdetta, suodattaa häiriöitä ja skaalauttaa signaalin oikealle levels tai dynamic range. Digitaalien muuntamisen jälkeen signaalia käsitellään tietokoneen tai mittauslaitteen ohjelmistossa.

Mittaussignaalin keskeisiä ominaisuuksia ovat amplitudi, taajuusalue, dynamiikka, kohina, lineaarisuus ja toistettavuus. Signaalin laatu riippuu sekä sensorin totesuureesta että ympäristötekijöistä kuten sähkömagneettisesta melusta ja lämpötilasta. Kalibrointi ja jäljitettävyys ovat tärkeitä, jotta mittaustulokset ovat vertailukelpoisia ja hyväksytyn tarkkuuden puitteissa.

Käyttökohteita ovat muun muassa teollisuusmittaukset, laboratorioanalyysit ja mittausjärjestelmät, joissa pienetkin signaalit on pystyttävä erottamaan ja tulkittava luotettavasti. Esimerkkeinä lämpötila- ja paineantureiden sekä valovirran mittaus, joissa signaali liikkuu millivolttien tai pienempien arvojen tasolla.