Reseptorisignaali

Reseptorisignaali on solujen välinen viestintäprosessi, jossa ligandi sitoutuu reseptoriin ja käynnistää signaalin transduktioketjun. Sitoutuminen aiheuttaa reseptorin konformaatioidoksen muutoksen, mikä aktivoi proteiiniketjuja ja vie viestin eteenpäin solun sisällä. Signaali usein vahvistuu useiden reittien kautta ja lopullinen vaste määräytyy solutyypin ja kontekstin mukaan. Toissijaisina sanansaajina ovat esimerkiksi cAMP, IP3, DAG ja Ca2+, jotka laajentavat ja tarkentavat viestin vaikutuksia.

Reseptorit voivat olla plasman kalvon läpäiseviä transmembranaalisia reseptoreita tai solun sisäisiä reseptoreita. Tärkeitä reseptoriperheitä ovat G-proteiinikytketyt reseptorit (GPCR), reseptorityrosiinikinaasit (RTK), ligandi-avautuvat ionkanavareseptorit sekä tumareseptorit, kuten steroidihormonireseptorit.

Signaalin lopullinen vaste riippuu solusta ja kontekstista; yleisiä tuloksia ovat muutokset geenien ilmentymisessä, aineenvaihdunnan säätely sekä solujen kasvu, jakautuminen tai erilaistuminen sekä apoptoosin säätely. Signaalit voivat myös integroitua toistensa kanssa, jolloin pienet viestit voivat aiheuttaa suurempia ja tarkasti kohdenettuja vastauksia.

Viestin lopettaminen tapahtuu reseptorin desensitisaation, fosfataasien toiminnan sekä reseptorin internalisaation kautta. Reseptorisignaalit ovat keskeisiä fysiologiassa ja lääketieteessä; niiden virheet liittyvät lukuisiin sairauksiin, ja niitä hyödynnetään lääkkeiden kehityksessä sekä terapeuttisissa strategioissa.