Replikaatiot

Replikaatiot tarkoittavat prosesseja, joissa jokin järjestelmä, tieto tai ominaisuus luodaan uudelleen samalla tai erittäin samankaltaisella tavalla kuin alkuperäinen. Termiä käytetään erityisesti kolmella pääalueella: biologiassa, tietojenkäsittelytieteessä sekä tieteellisen tutkimuksen yhteydessä ilmiöiden toistettavuudesta.

Biologiassa replikaatio viittaa geneettisen materiaalin kopioitumiseen. DNA-replikaatio on semi-konservatiivinen prosessi: alkuperäinen kaksijuosteinen DNA avautuu helicaasin vaikutuksesta, ja kullekin juosteelle syntyy uusi vastinjuoste. Johtava juoste rakentuu jatkuvasti, lagging-juoste kappaleittain Okazaki-fragmenttien avulla. Primase asettaa aloituspisteet, DNA-polymeraasit rakentavat uutta DNA:ta, ja ligaasit sekä topoisomeraasit viimeistelevät forkit. Replikaatio on tarkka prosessi, jota ohjaavat korjausmekanismit ja virheiden korjaus, jotta geneettinen informaation kopiointi on luotettavaa.

Tietojenkäsittelytieteessä replikaatio tarkoittaa datan kopioimista eri sijainteihin samaan aikaan tai hieman myöhemmin. Tämä parantaa järjestelmän käytettävyyttä, saatavuutta ja suojautumista vikatilanteita vastaan. Tyypillisiä muotoja ovat synkroninen ja asynkroninen replikaatio sekä yksittäisen pääkoneen (master) ja kopioiden (slave/multi-master) malli. Replikaatio tuo haasteita konsistenssin hallintaan sekä viiveeseen, mutta mahdollistaa nopeammat lukutoiminnot ja paremman konesäilyvyyden.

Tutkimuksessa replikaatio tarkoittaa tutkimustulosten riippumatonta toistamista. Sillä pyritään varmistamaan yleispätevyyttä ja luotettavuutta; keskustelu on lisännyt avoimuutta, avoin data- ja koodijulkaisu sekä preregistrointi.

See also: replikaatio tutkimuksessa, data replikaatio, DNA-replikaatio.