Rekontaminaatio

Rekontaminaatio tarkoittaa tilannetta, jossa puhdistettu tai desinfioitu pinta, väline tai ympäristö saastuu uudelleen kosketuksesta, ilmasta, vedestä tai kontaminoituneesta lähteestä. Ilmiö on keskeinen käsite infektioiden ehkäisyssä ja puhdistusprosesseissa, ja sitä tarkastellaan erityisesti terveydenhuollon tiloissa sekä elintarvike- ja vedenkäsittelyssä.

Rekontaminaatio voi tapahtua monin tavoin. Yleistä on, että kontaminaatio palautuu kontaktiin useiden „high-touch” -pintojen, henkilökunnan käsien tai kontaminoituneiden välineiden kautta. Myös aerosolisaatio, ilmavirrat, roiskeet sekä likaiset pinta-alat voivat johtaa uudelle kontaminaatiolle. Taustalla ovat usein epäyhtenäiset tai puutteelliset puhdistus- ja desinfektioprotokollat, huonosta käsihygieniasta johtuva siirtovaara sekä ympäristön pinoaineet tai biofilmi, jotka suojaavat mikrobeja.

Ehkäisy ja hallinta keskittyvät riskien vähentämiseen sekä jatkuvaan valvontaan. Keskeisiä toimenpiteitä ovat asianmukaiset käsihygienian käytännöt, asianmukainen ja säännöllinen puhdistus sekä desinfektio, käyttämien välineiden asianmukainen käsittely tai kertakäyttöisten välineiden suosiminen, eristystoimenpiteet sekä ympäristön suunnittelu siten, ettei kontaminaation mahdollisuus lisäänny. Barrieroidut tilat, suojavaatteet ja oikea ilmanvaihto voivat vähentää ilman välityksellä tapahtuvaa rekontaminaatiota. Seuranta, kuten ympäristö- ja mikrobiytteenä tehtävät testit, auttaa havaitsemaan ongelmat ajoissa.

Rekontaminaatio voi lisätä infektiovaaria potilailla ja henkilökunnalla sekä lisätä puhdistus- ja kustannusvaikutuksia. Sillä on keskeinen merkitys sekä hygienian laadunvarmistuksessa että tilojen turvallisuuden ylläpitämisessä.