Reititysprotokollit

Reititysprotokollat ovat verkkoprotokollia, jotka vastaavat siitä, miten tietoa siirretään verkon sisällä ja verkosta toiseen. Ne määrittävät reitittimien välisen kommunikaation periaatteet ja toimintatavat, jotta datapaketit löytävät tehokkaimman ja lyhimmän reitin päämääräänsä. Reititysprotokollat auttavat reitittimiä ylläpitämään tietoa verkon topologiasta ja käytettävissä olevista reiteistä.

Yleisesti reititysprotokollat voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: etäisyysvektoriprotokolliin ja tilapohjaisiin protokollin. Etäisyysvektoriprotokollissa, kuten RIP (Routing Information Protocol), reitittimet jakavat tietoa omista kaukaisuuksistaan ja suunnistaan muille reitittimille. Tilapohjaiset protokollat, kuten OSPF (Open Shortest Path First) ja IS-IS (Intermediate System to Intermediate System), keräävät täydellisen tiedon verkon topologiasta ja laskevat optimaaliset reitit tämän tiedon perusteella.

Lisäksi on olemassa ulkoisia reititysprotokollia, jotka mahdollistavat tiedonsiirron eri autonomisten järjestelmien välillä. Tällainen protokolla on BGP (Border Gateway Protocol), joka on internetin kulmakivi ja vastaa eri verkko-operaattoreiden välisten reittien muodostamisesta. Reititysprotokollat ovat keskeisiä verkon vakauden, tehokkuuden ja saatavuuden takaamisessa.