verkkoprotokollia

Verkkoprotokollat ovat tietoverkkojen standardeja ja sääntöjoukkoja, jotka määrittävät, miten laitteet kommunikoivat toistensa kanssa. Ne määrittävät viestien muodon, enkoodauksen, siirtämisen järjestyksen sekä virheenkorjauksen ja yhteydenhallinnan. Protokollat toimivat kerroksittain, useimmiten hajautettuna TCP/IP-mallin mukaan, jossa sovellus-, siirto-, Internet- ja linkkikerrokset hoitavat omat tehtävänsä.

Esimerkkejä sovelluskerroksen protokollista ovat HTTP ja HTTPS, DNS, SMTP/IMAP/POP3 sekä FTP. Siirtokerroksen protokollat, kuten TCP ja UDP, huolehtivat luotettavasta yhteydestä tai nopeasta, epäluotettavasta siirrosta. Verkkokerroksen IP vastaa osoitteiden ja reitityksen hallinnasta, kun taas linkkikerroksen protokollat määrittelevät fyysisen siirron tason (esimerkiksi Ethernet, Wi-Fi).

Protokollien standardointi tapahtuu useilla tahoilla. IETF:n RFC-dokumentit ovat yleisiä Internetin protokollien määritelmiä, kun taas ISO/IEC ja IEEE ylläpitävät laajempia kansainvälisiä standardeja. Turvallisuus on keskeinen osa nykyaikaisia protokollia; TLS-salaus HTTPs-ssä, IPSec VPN-yhteyksissä sekä muiden salaustekniikoiden avulla pyritään suojaamaan tietoliikenne, autentikointi ja koskemattomuus.

Verkkoprotokollien yhteistoiminta mahdollistaa verkkopalvelujen, kuten nettisivujen, sähköpostin, tiedonsiirron ja etäkäytön, toiminnan sekä paikallisten että globaalien verkkojen yhdistämisen.