etäisyysvektoriprotokolliin

Etäisyysvektoriprotokolla, tunnetaan myös nimellä Distance Vector Protocol (DVP), on reititysprotokolla, jota käytetään tietoverkoissa. Sen perusidea on, että jokainen verkon reititin ylläpitää taulukkoa, joka sisältää tiedot etäisyydestä (yleensä hyppymäärä tai kustannus) jokaiseen tunnettuun verkon kohdeosoitteeseen sekä seuraavan reitittimen, jonka kautta kyseiseen kohteeseen pääsee.

Reitittimet jakavat näitä etäisyystaulukoitaan naapurireitittimille säännöllisin väliajoin. Kun reititin vastaanottaa päivitetyn taulukon naapuriltaan, se vertaa tietoja omaan taulukkoonsa. Jos se löytää lyhyemmän reitin johonkin kohteeseen (eli pienemmän etäisyysarvon), se päivittää oman taulukkonsa ja lähettää tämän päivityksen eteenpäin muille naapureilleen. Tämä prosessi jatkuu, kunnes kaikki reitittimet verkossa ovat tietoisia parhaista reiteistä ja etäisyydet ovat konvergoituneet vakaaseen tilaan.

Tunnettuja etäisyysvektoriprotokollia ovat esimerkiksi RIP (Routing Information Protocol) ja IGRP (Interior Gateway Routing Protocol). Vaikka etäisyysvektoriprotokollat ovat suhteellisen yksinkertaisia toteuttaa ja ymmärtää, niillä voi olla haittapuolia, kuten hitaampi konvergenssi suurissa tai muuttuvissa verkoissa sekä mahdollisuus reititysilmestyksiin (routing loops).