etäisyysvektoriprotokollia

Etäisyysvektoriprotokollat, tunnettu myös nimellä Distance-Vector Routing Protocols, ovat reititysprotokollia, joita käytetään Internetissä ja muissa tietoverkoissa reitittimien välillä tietoa jakaakseen. Niiden perusidea on, että jokainen reititin ylläpitää reititystaulua, joka sisältää tiedon parhaasta tunnetusta etäisyydestä muihin verkkoihin. Tämä etäisyys mitataan yleensä hyppyjen lukumääränä tai muuna kustannusmittarina.

Kun reititin saa tietoa naapuriltaan, se päivittää oman reititystaulunsa. Jos naapurilta saatu reitti on lyhyempi kuin reitittimen nykyinen tieto samasta kohteesta, reititin päivittää taulukkonsa ja välittää uuden, paremman tiedon eteenpäin. Tämä prosessi jatkuu, kunnes kaikki reitittimet verkossa ovat saavuttaneet vakaan tilan ja tietävät parhaat reitit kaikkiin kohteisiin.

Tunnettuja etäisyysvektoriprotokollia ovat esimerkiksi RIP (Routing Information Protocol) ja IGRP (Interior Gateway Routing Protocol). Nämä protokollat ovat suhteellisen yksinkertaisia toteuttaa, mutta niillä on myös rajoituksia. Ne voivat olla hitaita reagoimaan verkon muutoksiin, ja ne voivat kärsiä laskentavirheistä tai silmukoista tietyissä tilanteissa. Siksi monimutkaisemmissa verkoissa käytetään usein kehittyneempiä reititysprotokollia, kuten linkkitilaprotokollia.